Loman tarpeessa

Edellisestä blogikirjoittelusta on kulunut taas hetki. Viime lukuvuosi veti mukanaan ja oli aikamoisen draivin aikaa. Työnkuvani muuttui Kuopion lukiotoimessa siten, että noin puolet työstäni Kuopiolle koostui opettamisesta ja puolet kouluttamisesta, kehittämisestä sekä lukiotoimen opettajien henkilökohtaisesta valmentamista. Yritykseni puolella mm. tekoälykoulutukset veivät ympäri Suomea ja erityisenä helmenä oli Otavan Oppimisen Palveluiden kanssa yhteistyössä tehty valtakunnallinen kiertue. Ja tietysti ikuisena muistona jäi 18.marraskuuta, kun minut valittiin vuoden biologian ja maantieteen opettajaksi. Se oli kyllä aika huikea tunnustus! Nyt kuitenkin noin puolivälissä kesälomaa ajattelin palata blogin pariin.

Opettajien lomat puhuttavat kovasti. En siis lähde tässä kirjoituksessa ottamaan kantaa opettajien lomien pituuteen tai siihen, kuka milläkin työllä on pitkiä lomia ansainnut. Jätetään se keskustelu tällä kertaa medialle ja somepalstoille. Kirjoittelen tässä kohdassa siitä, mikä merkitys minulle on lomalla ja miten loman merkitys on muuttunut vuosien aikana. Hypätään siis ensimmäiseksi noin 10 vuoden taakse.

Nuorena, vastavalmistuneena opettajana tein töitä tuntimäärällisesti todella paljon. Ensimmäiset vuodet lukio-opettajana vaativat valtavan määrän suunnittelua, uuden opetusmateriaalin tuottamista ja kaikkineen uuden oppimista. Viikonloput ja lomat rajasin silloinkin työnteon ulkopuolelle. Kuitenkin kesästä noin puolet meni tuossa elämänvaiheessa työvuodesta palautumiseen. Yleensä siis heinäkuun alussa alkoi olla fiilis, että "tässähän ollaan taas hengissä". Sitä ennen päivät olivat enemmän tai vähemmän väsymyksen kanssa taistelemista.

Sitten tulivat lapset vauva- ja taaperovaiheineen. Kun lapset olivat ihan pieniä, kesäisin opettamistyö koululla vaihtui enemmän tai vähemmän lastenhoitotyöksi kotona. Päivässä oli muutamia hetkiä, kun sai hengähtää. Pääasiassa mentiin kuitenkin lasten ehdoilla, aikatauluilla ja touhuilla. Noissa kesissä oli valtavasti ihanaa, mutta toisaalta myös valtavasti raskaita hetkiä, eikä lomat olleet optimaalisia työstä palautumiselle. Kuitenkin lapset olivat jo tässä vaiheessa opettaneet priorisoimaan aikaa myös työvuoden sisällä ja työvuodet olivat kaikkineen alkaneet tuntua hieman kevyemmiltä. Siten nämä vuodet opettivat paljon sellaista, minkä koen kantavan hedelmää juuri tässä elämänvaiheessa.

Tällä hetkellä elän hyvin erinäköistä kesää verrattuna aikaisemmissa kappaleissa kuvaamiini vaiheisiin. Lapset ovat kasvaneet jo sen ikäisiksi, että kesällä jää paljon hetkiä hengähtämiseen silloin, kun itsestä siltä tuntuu. Olen myös nauttinut valtavasti yhdessä tekemisestä ja touhuamisesta. Ne hetket kesässä ovat kaikille meille korvaamattomia. Työvuodet ovat myös kehittyneet koko ajan tasapainoisemmiksi, monestakin syystä. Olen aikaisemminkin kirjoitellut Ope voi hyvin!-blogiin erilaisista ratkaisuista, joita olen vuosien aikana tehnyt oman hyvinvointini huomioimiseksi opettajan työssä. Myös oman roolini muuttuminen Kuopion lukiotoimessa on antanut enemmän mahdollisuuksia aikatauluttaa omaa arkeani ja sisällyttää työviikkoihin myös paljon hyvinvointia tukevaa toimintaa, kuten salitreenejä ja hetkiä hiihtoladuilla. En usko, että minulla on kertaakaan ollut niin hyvää tasapainoa työn ja palautumisen välillä kuin viime lukuvuonna. Se on näkynyt myös kesän aikana. Aikaisemmin kuvaamani palautumisaika lukuvuodesta on muuttunut neljästä äärimmäisen väsyneestä viikosta siihen, että alkulomasta piti (lue: sai) ottaa rauhallisia päikkäreitä kesken päivän. Hetken ajan koin myös aikaisemmilta vuosilta tuttua väsymystä, mutta se meni ohi noin parissa päivässä. On siis ollut jo tähän mennessä aika mahtava ja energinen kesä!

Vaikka hyvinvointini on edistynyt merkittävästi viime vuosien aikana, edelleen voin sanoa kesän alussa olevani loman tarpeessa. Tarve tulee väsymyksen sijasta enemmänkin tarpeesta irrottautua arkirytmistä sekä varsinkin suuremmista työprojekteista hetken ajaksi. On ihanaa, kun aamun saa aloittaa rauhassa ilman, että heti tarvitsee olla lähdössä viemään meidän 5-vuotiastamme hoitoon. On ihanaa, kun ei hetkeen tarvitse saada niin paljoa asioita aikaan, tai että ajoittaisen aikaansaamisen tarpeen saa kohdentaa kotiin töiden sijasta. On ihanaa, kun teetä saa juoda rauhassa niin paljon kuin vain jaksaa ja ruokaa saa laittaa ajan kanssa. On ihanaa, kun salilta saa lähteä silloin, kun on oikeasti valmis, eikä silloin, kun aikataulut näin vaativat.

Työt jatkuvat jälleen tarkalleen 4 viikon päästä. Edelleen tässä hetkessä nautin täysillä lomasta, eikä minulla ole vielä mitään tarvetta miettiä tarkemmin seuraavaa lukuvuotta. Omaan lomasykliini kuuluu kuitenkin se, että noin heinäkuun puolivälin aikaan ajatukset alkavat hiljalleen harhailla kohti Klassikkaa ja uusia kursseja. Kun tuo aika koittaa, mieli alkaa virittäytyä positiivisella tavalla jo tulevaan. Sekin siis tulee vielä. Mutta sen aika ei ole vielä!

Millainen sinun kesäsi on ollut? Oletko päässyt kunnolla irti edellisestä lukuvuodesta? Ovatko ajatuksesi vielä lähteneet ajelehtimaan kohti tulevaa työvuotta?

Ihanaa kesää kaikille!

Jos haluat jakaa ajatuksiasi tai antaa palautetta minulle tähän aiheeseen liittyen, voit kirjoitella niitä tähän palauteboxiin.