Ope ja opiskelu
Opettaja ja opiskelu. Uhka vai mahdollisuus? Tie ikuiseen onneen vai lopulliseen uupumukseen? Mitä ajatuksia tuo kombo herättää sinussa? Minä pidin ennen tuota yhtälöä lähinnä mahdottomana. Olen aina ollut kiinnostunut monesta uudsta asiasta ja erityisesti oma työni kehittämisestä. Mutta kun se aika. Miten se voisi riittää kaiken opettajarumban lisäksi vielä opintoihin? En uskonut, että se riittäisi. Mutta se riitti. Onneksi se riitti, sillä viimeistä kahta vuotta ja niiden aikana saamiani oppeja en vaihtaisi mihinkään.
Aloitin DigiErko-opinnot (60 op) marraskuussa 2020 Itä-Suomen yliopistossa. DigiErko-koulutus on kolmessa yliopistossa tarjottava opintokokonaisuus, jossa opettajia koulutetaan digipedagogiikan asiantuntijoiksi. Ja sellaiseksi minäkin muutama viikko sitten valmistuin. Koulutus järjestetään monimuoto-opiskeluna ja suurimman osan opinnoista teinkin opetustyön ohella. Ja mistä se aika sitten riitti? Jotenkin priorisoimalla sain otettua työpäivistä tunteja sieltä ja täältä opintotehtävien tekoon. Lisäksi välillä otin yhden arki-illan viikossa aikaa opintojen tekemiselle ja istuin koululla pakertamassa tehtäviä valmiiksi. Mahtavaa DigiErko-koulutuksessa oli se, että suurimman osan tehtävistä sain sidottua sellaiseen kehittämistyöhön, jota olisin tehnyt opetukseni tai esimerkiksi yritykseni taustalle joka tapauksessa. Siten esimerkiksi LOPS:n vaihtumisen aikana sain mietittyä erilaisia opetus- ja arviointitapoja pidemmälle. Tätä työtä minun olisi pitänyt muun opetustyön lisäksi siis tehdä joka tapauksessa.
Pidin opintojen aikana myös puolen vuoden mittaisen opintovapaan. Tällä varmistin, että ehtisin panostaa varmasti opintoihin kuuluvaan 20 opintopisteen kehittämishankkeeseen, eikä vaalimani tasapaino työn ja vapaa-ajan, ja tässä tilanteessa myös opintojen, välillä pääsisi liikaa järkkymään. Treeneistä, omasta ajasta ja muusta itselleni olennaisista arkeen ja hyvinvointiin kuuluvista osista en ollut valmis luopumaan edes opintojen vuoksi. Ja opintovapaa antoi juuri näille ihanasti tilaa.
Viimeisen kahden vuoden aikana olen oppinut valtavasti. Olen kehittänyt opettajan työtäni eteenpäin. Olen saanut innostua uudesta monella tasolla. Tuo innostuminen on antanut minulle ehkä juuri sen energian, jota ylimääräinen opintoihin käytetty työaika on vaatinut. Olen tutustunut uusiin ihmisiin. Olen saanut vaihtaa ajatuksia kehittämisestä ja kehittymisestä sellaisten ihmisten kanssa, jotka jakavat kanssani intohimon tehdä työtä täydellä sydämellä. Näitä hetkiä en vaihtaisi pois.
Kun nyt katson opiskeluaikaani taaksepäin, ajattelen seuraavien tekijöiden tehneen siitä ajasta niin antoisaa kuin se oli.
- Pystyin hyödyntämään opintotehtäviäni suoraan työni kehittämisessä, eikä kaikki työ ollut opinnoissa vain "ylimääräistä" kaiken muun työn lisäksi.
- Pidin työn ja opintojeni keskellä kiinni omaa hyvinvointiani tukevista asioista. Niistä, joita teen joka päivä tai joka viikko, ja jotka auttavat minua palautumaan kaikelta kuormitukselta.
- Sain tukea opintoihini puolisoltani, joka pyöritti ihan sitä normaalia lapsiarkea silloin, kun olin itse poissa. Myös isovanhemmat olivat tuona aikana (ja ovat nyt ja aina) korvaamattomia.
- Sain täydellisen tuen opiskelulleni kouluni johdolta. Rehtorimme kuunteli, mahdollisti ja tuki minua opintojen aikana kaikilla niillä tavoilla, joilla ikinä tukea tarvitsin.
- Sain täydellisen tuen Kuopion lukiotoimen johdolta. Lukio-opetuspäällikkömme kannusti uuteen ja maalaili innostavia tulevaisuuden visioita, joita pääsisin toteuttamaan opintojen alkamisen jälkeen.
Onneksi en tällä kertaa kuunnellut parempaa tietämystäni ja vasten epävarmuuksia lähdin tekemään opintoja lukio-open työn rinnalla. Olen ylpeä siitä, että lähdin ja olen ylpeä siitä, mitä kaikkea sain opintojeni aikana aikaiseksi. Tässä vaiheessa taputan siis myös itseäni olalle. Kiitos kuuluu kuitenkin myös monelle muulle.
Kiitos Anna-Maija, Jukka ja Inka siitä, että uskoitte minuun ja mahdollistitte opintoni ja kaiken siihen liittyvän!
Kiitos rakas kotona kaikesta! Sinä annat minulle enemmän kuin kukaan.
Kiitos maailman parhaat työystäväni Kerttu, Santtu ja Mika siitä, että jaksoitte kuunnella höyryämistäni opinnoista ja kaikesta muustakin! Kiitos kuuluu myös todella monelle muulle tähän ystävien kategoriaan kuuluvalle. Erityisesti sinulle Milka!
Kiitos DigiErko-opettajat Sini, Satu ja Sanna, sekä tietysti myös Tuomo, Juho, Ville ja monet muut! Olette todellisia ammattilaisia siinä, mitä teette.
Kiitos DigiErko-kanssaopiskelijat Jutta, Heli, Päivi, Pia, Ossi, Aija, Teija ja Laura! Teitte tästä ajasta korvaamattoman.
Minun kohdallani opinnot olivat siis ehdottomasti mahdollisuus, vaikka uhkana niitä alussa pidinkin. Varsinkin näin laajojen opintojen osalta suosittelen, että jokaisen kannattaa miettiä tarkasti oman arkensa tilaa ja omaa jaksamistaan. Mahdollisuus voi kääntyä myös uhaksi, eikä mikään kiva ole enää kivaa, jos sitä on liikaa. Parhaimmillaan opiskelu voi kuitenkin olla jopa (työ)elämää muuttava kokonaisuus. Sitä se oli minulle.
Syksy alkaa olla kohta kauneimmillaan. Nautitaan ihanista väreistä kaikkien työkiireiden keskellä!
Jos haluat jakaa ajatuksiasi tai antaa palautetta minulle tähän aiheeseen liittyen, voit kirjoitella niitä tähän palauteboxiin.