Someton sunnuntai ja muut sometauot
Oletko ikinä pohtinut kunnolla sitä, miten sosiaalinen media vaikuttaa hyvinvointiisi? Tätä pohdintaa tehdään ainakin omalla alallani, eli opetusmaailmassa, paljon nuorten kohdalla. Puhutaan siitä, miten flittereiden läpi tuotetut kuvat tuovat nuorille ulkonäkö- ja menestyspaineita. Uskon, että aikuisten ihmisten kypsempi näkökulma elämään osaa suodattaa tästä epäaidosta maailmasta ainakin isoimmat ylilyönnit pois. Mutta en usko, että me aikuisetkaan olemme ollenkaan somen haittavaikutusten ulkopuolella. Ja sen vuoksi olen lähtenyt tekemään oman hyvinvointini tukemisen näkökulmasta ratkaisuja, joilla luon tietoisesti somettomia hetkiä elämääni.
Itse käytän somea kohtalaisen monipuolisesti. Minulla on henkilökohtainen profiili Facebookissa ja Instagramissa. Samoissa alustoissa minulla on myös profiilit Educated by Riikka-yritykselleni. Lisäksi työroolissani olen enemmän tai vähemmän aktiivinen myös LinkedIn:ssä. Somen käyttö on lisääntynyt kohdallani merkittävästi sen jälkeen, kun perustin yritykseni. Henkilökohtaisen somen puolelle postaan mitään vain harvoin. Yritykselleni ja opettajaminälle some on paikka tulla näkyväksi omien ajatusten, ideoiden ja yritykseni palveluiden osalta. Itselleni some on myös ollut paikka saada oppia itseäni kokeneemmilta ja viisaammilta yrittäjiltä ja opettajilta. Siten tämän hetkinen työelämäni vaatii somessa olemista. Ja itse myös nautin ja inspiroidun somessa monista pohdinnoista ja tarinoista päivittäin.
Olen kuitenkin saanut kohdata jo myös somen huonoja puolia, erityisesti siinä vaiheessa, kun perustin yritykseni noin kaksi vuotta sitten. Kun aloitin yrityksen somen kautta rakentamaan yritys- ja henkilöbrändiä, ensimmäisestä postauksesta lähtien koin edustavani itseäni ja yritystäni ihan eri tavalla kuin henkilökohtaisessa somessani. Somemaailma osaa olla myös julma. Tässä maassa ja maailmassa ollaan viime vuosien aikana nähty valtava määrä tuhoutuneita uria väärien postausten ja kommenttien vuoksi. Eivätkä läheskään aina kaikki edes halua tarkastella kirjoituksia ymmärtäväisten ja kannustavien lasien läpi. Itse en ole saanut somen kautta vielä yhtään epäasiallista viestiä tai kommenttia. Olen siis toistaiseksi selvinnyt ilman tuota somen kääntöpuolta, vaikka oletettavasti sekin on vielä joskus kohdattava. Löysin kuitenkin yrittäjyyteni alkuhetkinä itsestäni puolen, joka välillä jopa ahdistui siitä epävarmuudesta, olinko kirjoituksissani osannut ilmaista itseäni oikein. En somessa enkä muussakaan (työ)elämässä epäröi keskustella aiheista, jotka uivat vastavirtaan tai ovat muuten vain hankalia. Haluan uudistaa opetusmaailmaa ja olen valmis keskustelemaan siitä avoimesti. Kuitenkin asioista voi keskustella monilla tavoilla ja itse haluan pitää keskusteluissani aina positiivisen ja rakentavan otteen. Monesti huomasin jääväni pohtimaan pitkäänkin sitä, olinko varmasti pitänyt tämän linjan omissa postauksissani. Onneksi ajan kuluessa olen huomannut miettiväni tätä puolta koko ajan vähemmän.
Somen sisällöllisen osan lisäksi olen huomannut, että somen käyttöön kulutettu aika vaikuttaa merkittävästi hyvinvointiini. Puhelimelle helposti vain unohtuu. Aika kuluu. Ja yhtäkkiä moni palauttava hetki, jonka olisi voinut viettää illalla lasten tai puolison kanssa, on hujahtanut ohi. Tai siis olenhan minä "viettänyt" sitä aikaa yhdessä. Mutta ei tässä mistään laatuajasta voida puhua, koska oma huomioni on ollut ihan toisaalla.
Somella on ollut myös merkittävä vaikutus kohdallani uneen. Tässä some on toiminut ehkä kahdella tavalla. Ensimmäiseksi: jälleen se konkreettinen aika. Oletetaan, että minä "ihan vain hetken selaan Facea", ja se hetki kestää noin 15-30 minuuttia joka ilta. Koska kaikki someaika on pois siitä ajasta, jonka nukun joka yö, "vain 30 minuuttia" illassa somea ennen nukkumaanmenoa vähentää yöunta 3,5 tuntia viikossa, mikä on 7 tuntia kahdessa viikossa, mikä on... Itse ainakin elän tällä hetkellä sen verran hektistä ope- ja lapsiperhearkea, että tarvitsen unta varten jokaisen noista minuuteista ja tunneista. Toiseksi: huomaan aivojeni virittyvän uudestaan, jos käytän somea vielä ennen nukkumaanmenoa. Saatan bongata somesta jonkun innostavan ajatuksen, jolloin aivoni alkavat heti raksuttaa sitä, miten voisin tuota ideaa hyödyntää opetuksessa. Tuollaisen virtapiikin jälkeen on selvästi hankalampi rauhoittua unille, eli 30 minuuutin somehetken jälkeen voi kestää toinen samanlainen ennen kuin olen varsinaisesti unessa. Joskus somen sisältö voi olla myös aika ahdistavaa. Tämän huomasin todella konkreettisesti viime talvena, kun jokaisesta somekanavasta hyökkäsi silmille sota. Nukuinkin oikeastaan koko kevään huonommin kuin yleensä.
No mutta mistä ajatus sometauoista sai alkunsa? Viime keväänä viimeistelin Itä-Suomen yliopiston DigiErko-opintoja. Viimeisimmissä tehtävissä meidän piti pohtia omaa digihyvinvointiamme ja yhtenä tehtävänä oli pitää jonkinlainen sometauko. Tästä lähti idea somettomalle sunnuntaille ja muille sometaukokokeiluille. Kaikkineen tulosten innoittamana arkeeni kuuluu nykyään seuraavia ratkaisuja, jotka vähentävät selvästi omaa someaikaani:
1. Kun tulen töistä, laitan puhelimen keittiöön, enkä koske siihen ainakaan seuraavaan tuntiin. Näin keskityn syömään illallista, vaihtamaan päivän kuulumisia ja katsomaan Pikku Kakkosta lasten kanssa. Nämä hetket tuovat lepoa aivoille sekä ihanaa yhdessäoloa kahden pienen kirpun kanssa.
2. Kun lapset menevät nukkumaan noin kahdeksan aikaan, laitan puhelimen keittiöön lataukseen. En siis lataa enää puhelinta öisin, vaan teen sen iltaisin, jolloin puhelimen on pakko olla poissa käsistäni muutaman tunnin ajan. Tämän ajan käytän yleensä rentouttavasti puolisoni kanssa jonkun hyvän sarjan ja hyvän iltapalan parissa.
3. Kun lähden nukkumaan, en enää käy somessa, vaan laitan puhelimesta enää vain herätyksen päälle. Siten kaikki somesta säästetty aika siirtyy suoraan uneen.
4. Vietän edelleen sometonta sunnuntaita. Sunnuntaisin en siis käy Facessa, Instassa enkä Linkkarissa. Nykyään sunnuntaihin mahtuu selvästi aikaisempaa enemmän hetkiä, kun puuhaan lasten kanssa tai ihan vain tuijottelen omissa mietteissäni pihalle. Nuo tyhjät hetket tekevät palautumiselle todella hyvää.
En voi väittää onnistuvani aina näissä sometoimissani hyvin. Mutta olen ottanut ajatukseksi, että jos elämässä joku toimii 80-90 prosenttisesti tietyllä tavalla, niin siihen saa olla tyytyväinen. Ja siihen näissä sometauoissa pääsen ehdottomasti. Alussa sometaukojen toteuttaminen oli yllättävän hankalaa. Jotenkin välillä tuntui, että puhelin olisi kasvanut käteen ja tietyt sovellukset avautuivat niin automaattisesti, että olin jo sisällä somessa ennen kuin olin tajunnut edes meneväni sinne. Sometaukojen opettelu on tuntunut välillä siltä kuin tekisin jotain elämäntapamuutosta. Muutos ottaa aina aikansa ja sen kanssa pitää olla kärsivällinen. Tuskailen vieläkin edellisen listan kohdan 3 kanssa. Mutta siinäkin mennään koko ajan parempaan suuntaan.
Sometauot ovat tuoneet minulle lepoa ja palautumista aivoille. Olen enemmän läsnä perheelleni kotona. Nukun keskimääräisesti enemmän ja laadukkaammin kuin aikaisemmin. Jos samaistut yhtään tarpeeseen sometauoille, heitänkin haasteen. Nappaa itsellesi joku tapa toteuttaa sometauko minun listastani. Tai voit myös keksiä itse jonkun muun hetken päivästä, jossa normaalisti nappaisit puhelimen käteen, mutta nyt päätätkin olla nappaamatta. Ja toteuta oikeasti tuo someton hetki. Ja toista se viikon ajan joka päivä.
Miltä se tuntui?
Täällä Kuopiossa talvi alkaa olla jo ihanasti käynnissä. Lunta on tullut ja päivät pimeitä, mutta lumen kirkastamia. Itse odottelen jo malttamattomasti talven ensimmäistä hiihtokertaa. Ja hei, on jo joulukuu! Ihanaa joulun odotusta!
Jos haluat jakaa ajatuksiasi tai antaa palautetta minulle tähän aiheeseen liittyen, voit kirjoitella niitä tähän palauteboxiin.